alotetaas tää blogi toteamalla et viisumiasiat ei todellakaan menny niin mutkattomasti ku oltiin kuviteltu ja täällä hehkutettu. Meil oli kaikkia mahdollisia ongelmia matkassa. Ensinnäkin, meil oli eri viisumit kuin yleensä suomalaisilla täällä jonka takii meidän viisumin hommaaminen ei mennyt ihan samalla kaavalla kun muilla on menny. (meillä oli social visa) Meillä olis pitäny olla joku kutsukirje paikalliselta ja tän paikallisen henkkareista kopio, kaikennäkösiä lippuja ja lappuja ja vaikka mitä! no, koska mitäpä ei rahalla saisi, niin meille sanottiin et kaikki hoituu kun hommaa AGENTIN. no, tää agentti makso 700 000rp. (vajaa 60e) joten me todettiin et halvemmaks tulee kun ite etsii jonkun ystävällisen paikallisen joka suostuu kaikkiin noihin vaatimuksiin pientä korvausta vastaan. No, se ei ollukkaan niin helppoa mitä oltiin kuviteltu joten seuraavaks päädyttiin kattomaan halpoja lentoja Singaporeen, et oltais päästy rajan yli ja takas turistiviisumilla. Siinäkin oli taas vaikka mitä ongelmaa.. Oikeen halpoja lentoja ei enää ollut, mut samalla hinnalla minkä oltais jouduttu maksamaan agentista ja overstaysta (meidän piti siis maksaa overstay maksua 200 000rp./pvä koska meidän viisumi ei ollu enää voimassa.....eli neljästä päivästä 800 000rp, n.70e ) olis saanu lennon JOS olis tajunnu varata sen aiemmin ku 48h ennen lentoo. Netin kautta ei nimittäin saanu maksettua enää lentoa. Niin, ja lentoajat oli tosi pitkiä ja vaihto Jakartassa.... ei siis mikään paras mahdollinen idea. Päädyttiin siis tuhannen mutkan kautta kuitenkin agenttiin joten häntä koipien välissä marssittiin taas seuraavana päivänä imigrasi kantoriin lentokentän lähelle. Me palkattiin agentti joka alkoi hoitamaan meidän viisumiasiaa. Vaikka jouduttiin pulittamaan aika nippu rahaa, niin suuri taakka putos harteilta. Jes, meitä ei karkotetakkaan maasta eikä jouduta vankilaan ! :))) (tai mitä mä tässä tuuletan, viisumipaperit on edelleen sisällä, sieltä voi tulla vielä vaikka ja mitä!)
Äkkillisen köyhtymisen jälkeen me suunnattiin kohti skootterivuokrauspaikkoja jotta päästään heti samana päivänä jo skootterilla töihin. Vihdoin ja viimein saatiin skootteri vuokrattua täällä Kutallakin. taas 500 000rp. vuokraajalle käteen ja menoks! Työmatka taittu hyvin ruuhkista huolimatta ja perille löydettiin ihan omin avuin. Köyhdyttiin vielä lisää kun tultiin töistä kotiin, kaks inhottavaa poliisia pysäytti meidät ja kysy paikallista ajokorttia. No eikai meillä sellasta ollu, ei olla keritty hommaamaan sellasta(kaan). Syy meidän pysäyttämiseen oli se et käännyttiin tielle johon ei olis saanu kääntyä siitä suunnasta (kumma juttu, et menin letkassa paikallisten perässä ja ne yllättäen SAA kääntyä sinne.....) ääliöpoliisi pyys meiltä 2,5milj. rp. mut mepä sanottiin ettei meiltä löydy sellasia rahoja, koska ei todellakaan meinattu maksaa sellasta summaa olemattomasta rikkeestä! no, saatiin onneks puhuttua se niin, et annettiin lompakosta vähän mitä oli mukana ja saatiin jatkaa matkaa. Enempää ei yhden päivän aikana voi köyhtyä, sanon minä ! rahaa meni yhteensä saman verran kun meidän ison kämpän yhden kuukauden vuokra. Eikä mitään jääny käteen :((
nojoo, ei siitä sen enempää, vaan vähän työpäivästä. Töissä oli kyllä tosi kivaa eilen. Pelailtiin Yatzya, höpöteltiin niitä näitä ja katottiin tyttöjen kuoroharkkoja. Orpokodissa on yks hauska tyttö joka on niin suuri Justin Bieber fani etten toista oo nähny ! :D Siinä me sit oltiin ja kuunneltiin minikajareista poikaystävä Justinin biisejä ja katseltiin kehyksissä olevaa kuvaa :D hauskaa.
tytöt ja Justin Bieber.
meidän uudet kaverit :) tytöt kerto myös tulevaisuuden toiveita, mukaan mahtu niin pomoa kuin julkkistakin :D
kuoroharkoista. Tytöt harjoittelee orpokotien yhteistapaamista varten, joka järjestetään huhtikuussa. Toivottavasti me ollaan silloin vielä täällä niin päästään mukaan :)
siinä oli vähän jotain meidän eilisestä työpäivästä... Vaikka kaikki tytöt hymyileekin kokoajan ja kaikki on silmin nähden onnellisia niin ei niilläkään aina niin helppoa oo ollut. Juteltiin yhden tytön kanssa siitä kun se tuli orpokotiin kolme vuotta sitten kolmetoista vuotiaana, koska perheellä ei ollu varaa elättää koko perhettä ja kustantaa opiskelua. Aluks Neta oli itkenyt kokoajan ja oli ollu vaikeeta sopeutua uuteen. Perhettä oli kova ikävä. Vieläkin on harmillista et sisaruksia ja perhettä näkee liian harvoin, pääasias vaan koulujen lomilla, varsinki jos perhe asuu kauempana. Nyt kuitenkin Neta on onnellinen orpokodis, koska siellä on paljon kavereita ja olo on itsevarmempi kuin kotona. Lisäks Neta saa opiskella ja tehdä kaikkii mieluisia asioita, kuten laulaa ja tanssia ja opiskella englantia :)
Meillä oli tänäänkin työpäivä. Päivä meni suurimmaks osaks samoissa merkeissä ku aiemmatkin, jutustelua tyttöjen kanssa. Tänään kuitenkin me saatiin opiskella indonesiaa. Saya berbicara indonesia :) Sen lisäks me pelattiin läpsyä ja kateltiin taas tyttöjen lauluharkkoja. Täällä kaikki osaa laulaa ! tosi epistä. Ruoka oli tänään tosi hyvää, orpokodissa on kiva syödä kun saa aina maistella paikallisia ruokia mihin ei varmaan muuten uskaltais koskea :D kaiken kaikkiaan tänään on ollu hyvä päivä !
loppuun vielä pari kuvaa aiemmilta työpäiviltä ja orpokodista :)
always give thanks.
orpokodin tekemisiä
sisäpihaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti