Koskakohan me opitaan...?

Eilinen päivä ei alkanu niinku elokuvissa. Me ajettiin viimeks meidän skootterin bensat aika finaaliin, mut aateltiin et kyllä noilla bensoilla viel tankkaamaan pääsee. No, eipä päässyt. Meidän scoopy ei lähtenyt ees käyntiin enää, siihen se jäi komeesti pihaan (joskus vaan on niin raskasta olla tässä päässä kiinni kesät talvet, eikä asiaa helpota yhtään et suspella leikkaa ihan yhtä hitaasti ku mullakin..) Onneks täällä on noita kojuja, joissa myydään bensaa ni käveltiin vaan kilometrin verran, ostettiin vodkapullo (valitettavasti siinä oli sitä bensaa eikä itseään..) ja marssittiin takas kotiin tankkaamaan skootteri.
Haluun suomeen tän saman systeemin !

Matkaan päästiin hienosti pienen skootterin käynnistämisongelman jälkeen. Suunnattiin "pitkästä aikaa" johonkin kivaan hierontaan ja hetken miettimisen jälkeen päädyttiin tunnin balilaiseen hierontaan. Se oli kyl varsinainen kokemus. :D mä en edes tiedä miten sitä vois kuvailla.... no, sanotaan nyt ainakin, et nyt on lähes kaikki paikat hierottu kuntoon :DD jatkos pysytään ehkä niska-hartialinjalla ettei tuu tollasia yllätyksiä enää! hieronnan jälkee käyntiin viel syömässä ja viinajäätelömansikkajälkkäreillä.

Tänään meillä oli työpäivä. Pojat nouti meidät motorpaikeillaan joskus kasin kieppeillä. Tän päivänen työpäivä oli aika paljon syömistä ja hengailua. Kyllä me oikeitakin töitä tehtiin, autettiin siivouksessa, opetettiin englantia ja suomea ja pilkottiin vähän ruokaa jne. :) (ja sit oltiinkin ansaittu kahden tunnin päikkärit siellä....) kotiin lähdettiin seiskan maissa. Matkalla saatiin vettä niskaan mut ei se täällä ees haittaa! Oltiin edelleen niin väsyksissä et mentiin "pikku levolle" kun päästiin kotiin. Suspe yritti pinnistellä hereillä kattellen leijonakuningasta disney channelilta mut turhaan.. No, sit me herättiin tos pari tuntii sit ku kello oli kakstoista. Täst yöst tulee varmasti tosi kiva........

kyllä me viel katotaan TVkaistasta tän päivän salkkarit jos vaan saadaan toi toimimaan. Siis pakkohan salkkarit on nähdä vaiks olis maailman toisella puolen :)

good night, selamat malam <3

elämää Kutalla.

heippahei !
Teen nyt tällaisen pikapäivityksen meidän Kutan reissusta. Parin tunnin yöunilla (ja nekin maailman kamalimmassa, oksettavimmassa ja kylmimmässä sängyssä...) ollaan tää päivä taisteltu eli nyt väsyttää JA PALJON !

Eli me lähdettiin eilen aamulla Kutalle viettämään Susien  synttäreitä (jeeei!). Mentiin paikallisbussilla mikä itessään oli jo jännä kokemus. Kaikista jännintä oli kuitenkin ku majoittauduttiin meijän "hotelliin" (ja mä en kyl tie mikä kriitikko on antanu luvan sanoo sitä rotanloukkuu hotelliks) koska se oli aika kamalan näkönen :D suihkustakin tuli vaan jääkylmää vettä ja lakanat näytti siltä ku  niitä ei olis jaksettu pestä viime yöpyjän jäljiltä. Niin, ja peittoja yms. ei tietty ollu lainkaan. (kuvia tästä elämyksellisestä huoneesta tulossa myöhemmin :))

Lähettiin järkytyksen jälkeen hetkeks rannalle makoilemaan. No, outoudet senkun jatku vaan ! jostain kumman syystä (ja sen syyn haluisin todellakin tietää) monet ihmiset tuli rannalla käymään meidän tykönä ja kysy jos pääsis meidän kans kuvaan (ainakin viis porukkaa!?) ollaanko valkosia, blondeja, kummajaisia vai vaan niin kovin nättejä...? mä ainaki veikkaan vikaa.

Päivä jatkui shoppailun merkeissä. parit kojut kerittiin kiertää kunnes nähtiin siistin näkönen hoitola ja päätettiin mennä rohkeesti ottamaan taas ripset (jep, ollaan tyhmiä. ja uhkarohkeita.) mut tällä kertaa ne onneks tehtiin niinku kuuluuki, ihan niinku Suomessa. kivat tuli :)) Aika meni kyl tosi vauhdilla, kerittiin enää vähän aikaa pyörii kaupois, käytiin syömässä ja sit pitiki jo lähtee "hotellil" valmistautumaan iltaan. (Suspe löysi kivan mekon illaks. Billabongin, meist on tulos kunnon surffareita koht.)

Pikavalmistautumisen jälkeen lähettiin valtaamaan Kutan baarit. Ensimmäiseen baariin mentiin siks et oltiin saatu VIP-passit sinne. No, siel oli musiikki niin kovalla ettei kuullu yhtään mitään ni vaihdettiin naapuribaariin. ainiin,  oli jännä ku mentiin sinne, ekaks jouduttiin laukkujen kans turvatarkastukseen ja ties mihin ja kun päästiin baariin sisälle, oli suurin osa paikalla olevist turvamiehiä, poliiseja, järjestyksenvalvojia yms! aika jännä.

Bounty- nimises baaris istuttiin sit loppuilta. Juomat tarjoitiin lasien sijaan "retkimukeista" mikä oli aika outoa, mut eipä ainakaan a) tuu lasinsiruja lattialle b) kukaan laita mitään juoman sekaan c) jos juoma kaatuu/tippuu, ei läiky! Vinkkinä vaan Suomen baareille ;) Bountyssa oli suurin osa turisteja (aussisurffajia melko paljon, hihihi :)) Harmi vaan, et baaris valomerkki tuli jo neljältä, niinku suomessaki vaiks oltiin suunniteltu et jorataan aamuun asti! no, jäätiin silti baarin sulkeutumisen jälkeen viel ainakin tunniks notkumaan sinne ja juttelemaan parin aussin kanssa (ja yritettiin tuhota meijän tujut jättidrinkit..) ja omalle hotellille päästyttyä, oli mukava kömpiä rantapyyhkeen alle likaisiin lakanoihin nukkumaan ja odottelemaan aamuista krapulaa (mitä ei onneks tullu!)
Tää päivä on sit menny kaupoissa pyörien ja pilkkien.

ilta oli hauska, tosi erilainen ja täynnä jos jonkinnäköistä menoa mut kaiken kaikkiaan kiva reissu Kutalle! Tässähän vois pikku hiljaa alkaa jo suunnittelee uutta "lomamatkaa" ;)

ps. miks mun pitää ain kirjoittaa et "en kirjoita pitkää juttua" kun siitä kuitenki tulee pitkä?
ei muuta lisättävää. Hejdå.

Monkey forest, apinoiden planeetta.

Heissan !
Tää keskiviikko on menny mukavasti taas apinoiden parissa. (paras tapa viettää päivää Ubudissa)
Jouduin jättämään sydämeni Monkey forest roadille illan pimetessä. Tässä syy miks lähteminen sieltä tuottaa vähän vaikeuksia :

rakkauteni <3


Anita (tyttö, johon tutustuttiin ku tultiin Balille) tuli tänään käymään Ubudilla ja me luvattiinkin mennä sen kans monkey forestiin. Sitä ennen käytiin viel kahvilassa syömässä herkkubanaanijälkkärit ja odoteltiin et sadekuuro menee ohi.

Apinoiden parissa meni mukavasti muutamakin tunti. sain uuden ystävän yhdestä apinasta, tehtiin diili sen kanssa et mä annan sille banaanin ja palkkioks se tarkastaa onko mun päässä kirppuja.


Pari kuvaa täst hauskast tilanteest :

Monkey forestin jälkeen käytiin viel Suspen kanssa syömässä. Vedettiin oikein kunnolla, alkuruokineen kaikkineen. Otettiin täytetyt fetarullat salaatilla ja oli aivan törkeen hyvää. Sit pääruoaks vedettiin viel curry kanaa (kari ayam) ja maukasta oli sekin! Sitte me viel juotiin banaanilassit siihen ni aika hyvä setti oli kyl ! kympin tienoilla tais olla loppulasku mikä ei ollut ihan kauheen paha kun miettii mitä kaikkee vedettii taas naamaamme. (joojoo, kirjotan aina vaan ruoasta mut se nyt vaan sattuu olemaan niin hyvää. piste.)

Me edelleenkin valvotaan vaikka pitäis jo olla nukkumassa! (kuudelta ylös, prätkän kyytiin, tunti maisemia ihaillen ja kasiks töihin)

ps. MEIDÄN SUSANNA TÄYTTÄÄ HUOMENNA VUOSIA ! JEEE! <3  (eli vähä niinku tänää ku kello on yli 12, äske onnittelin vaan puolikkaan onnittelun verran kert huomenna on virallinen päivä.)
Mennään juhlistamaan tätä hienoa hetkeä kutalle perjantaina :) kivaakivaakivaa!

nonyt, selamat malam. :))

balilaisuuskaste - kaikkea uutta ja vähän enemmän.

meil on ollut tänään pitkä päivä. Kello soitti jo kuudelta, ja vaikka kuinka ollaankin uhottu, et "kyllä ulkomailla herää vaikka viideltä ihan helposti" ni oli se aikamoinen taistelu itsensä kanssa et pääs sängystä ylös. Silmät ristissä marssittiin pihalle ja ennen pihaportteja totesin viel Suspelle et yritän vähän freesata ulkonäkööni sit autossa. (tunnin ajomatka, ni hyvin on aikaa muuttaa aamunen mörkö vähän enemmän ihmisen näköseks...) Ku me saatiin portit auki, katoin kahta jätkää pihatiellä ja mietein itekseni et noihan näyttää ihan orpokodin kahdelta pojalta. no, silti ihmettelin et missäs se auto on ja kappas kummaa, näin kohta kaks moottoripyörää ja meidän kypärät ! ilmeet oli varmaan näkemisen arvoset kun tajuttiin et mehän mennään noilla töihin ! no en mä ainakaan valita, se oli supersiistii. Kerranki näki vähän maisemia ja se oli aika huippu tapa herätä kunnolla. (ainoo miinus oli mun loppupäivän ulkonäkö kun en sit viittiny peilailla itteeni siel moottoripyörän takana)


päivä töissä oli... erilainen. Ensimmäisenä meille tuotiin aamupala nenän eteen ja kerrottiin vähän päivän juttuja. Sen jälkeen mentiin auttamaan Putua, orpokodin keittiövastaavaa ruuanlaitossa. Tai meidän tehtävä oli pilkkoa vihannekset, chilit ja valkosipulit. (ja siinä chiliä leikatessa päätin ettenpä taida paljoo koskea päivän ruokaan, ku sillä chilimäärällä sais vaikka jonkun hengiltä! niin, ja näin 15h chilin leikkaamisen jälkeenkin sormet polttelee ja silmään koskeminen on iiiso virhe.. että niin.) Suurimmaks osaks meidän päivä oli tänään sitä, että mietittiin missä meidän kuuluu olla ja mitä tekemässä. no, aika hyvin selvittiin siitä huolimatta. (Meil on muuten suhteellisen kiva työ koska meil on päikkäriaika yhdestä puol kolmeen, hiihih :))


Kolmen maissa me lähdettiin Christinen, Nitan (yks tyttö orpokodista, tosi mukava) ja yhden muun tytön kanssa "night Market"- nimisille markkinoille Gianyarille. (Bemolla, eli ns. julkisella pikkubussilla matkaan meni ehkä joku 15min orpokodilta) Sillä alueella ei varmaan turisteja koskaan näy, sen verran pitkään paikalliset tuijotti meitä ja supisi keskenään meistä. Nita kerto et paikalliset sanoo toisilleen et "katso heitä, katso heitä!!" kun me mennään ohi. aika outoa ?


me ei tiedetty yhtään minkälaiseen suden suuhun oltiin jouduttu ku lähdettiin mukaan markkinoille. Koska siel oli vaan paikallisia, oli ruoatkin paikallisten makuun. Yleensä jos me ollaan nähty NÄIN paikallista ruokaa, ollaan kävelty vaan ohi (eli lähinnä kaikki epäilyttävät kojut/ kärryt mis on epämääräisiä kippoja ja kärpäsparvi ympärillä.. ) mut nyt me ei käveltykkään ohi, vaan maistettiin iiiiiihan kaikkia mitä markkinoilta löyty! Eka järkytys oli kun käveltiin Babi Guling- nimiselle paikalle, jossa pöydällä makas iso, järkyttävän näkönen paistettu sika. Ekaks saatiin sianlihasta tehdyt satayt eli ns. vartaat ja sen syöminen oli aika hommaa kun näki kokoajan edessä sen mistä liha tuli. no, se oli pientä verrattuna siihen mitä seuraavaks saatiin. Meille annettiin lautaset jossa oli KAIKKEA mitä siasta irtoaa. Se miltä ne näytti, maistu ja haisi... YÄK! siinä oli sian maksaa, nahkaa, SUOLIA/VEHJETTÄ(!!) ja jos jonkin näköstä. Suspe näytti pariin otteeseen siltä et se ei selvii siitä ikinä ja et ruoka tulee paluupostilla ylös (mulla oli kestohymy.... "siis eihän tää oo pahaa, eeei!")  mut niin me vaan selvittiin! taas oon ylpee meistä!


meijän maistelut ei tietenkään loppunu siihen ! pitäähän maukkaan ruoan jälkeen olla jälkkäriä ! meijän jälkkärilistalla oli jotain epämääräistä. Ekana maistettiin vihreetä "herkkua" nimeltä klepon. Se tungettiin kokonaisena suuhun ja annettiin paikallisen "sokerin" valua suuhun. Onneks maku lähti aika äkkiä suusta ja sen jälkeen se ei maistunutkaan enää miltään...

klepon



Seuraavaks maistettiin Balilaisia kakkuja. Lempog, wkis (molemmat vihreitä erikoisia, melkein samalaisia ku kleponit) giling-giling (riisiä, kookosta ja palmusokeria)
Bantal (riisiä, papuja, banaania, jackhedelmää, sokeria) Injin (mustaa riisiä, paljon palmusokeria ja siirappia, kookosta..)
Vaikka nää onkin kakkuja, henk. koht. en tykännyt niistä, oikeestaan lainkaan :D melkein kaikis oli riisiä ja palmusokeria eli jos ei tykkää yhdestä, ei tykkää mistään!

Bantal

 No, jälkkäritkään ei vielä riittänyt vaan jatkettiin matkaa seuraavaan kojuun, autotien viereen. Siinä paistettiin maisseja JA LUOJAN KIITOS, ne maissit oli oikeesti jopa aika hyviä! ( sai kaikki ne kamalat maut pois suusta..) ja jotta meijän balikaste ei olis liian helppo, saatiin viel pussillinen eväitä kotiin friiteerauskojusta: pisang gorengia, ote-ote gorengia ja moren gorengia, eli friteerattua banaania, kasviksia jaja... kolmatta en ees muista. Äsken uskaltauduttiin maistamaan banaania, ja oon vähän kahden vaiheilla sen suhteen, ehkä just paistettuna ne on hyviä :)


loppukevennyksenä kuva markkinoilta, paikallisen eläinkaupan kalanmyyntikoju :D

selamat tinggal <3

vierailua orpokodissa, sivistynyttä lounastelua aussiseurassa.

heippa !
Tänään meillä on ollu aika mielenkiintoinen päivä. Aamulla klo 11 meidän kuljettaja tuli hakemaan meitä kotoa. Siitä jatkettiin aivan sairaan upeelle hotellille (viis tähtee, kaikki sademetsä- ja jokimaisemat. unfair.) josta napattiin kyytiin Natalie ja sen miesystävä Lino. Natalie on töissä helping Bali kids- järjestössä ja siten on vähän niinku meidän pomo. Tosin se asuu Australiassa, et eipä se paljon meidän työskentelyä pääse näkemään, mut onneks meillä on toinenki työnantaja orpokodissa :)


Me mentiin yhdessä käymään orpokodissa Banglilla. Meidät kaikki otettiin hyvin vastaan ja lapset oli suunnitellu kaikkee ihanaa ohjelmaa. Oli tanssiesitys, lauluja, soittamista... ja ne oli huippuhyviä kaikissa noissa! Kovin kauaa ei keritty orpokodissa olemaan, ku Nataliella ja Linolla oli paljon muutaki ohjelmaa tälle päivälle.


Käynnin jälkeen suunnattiin vielä lounaalle Aussiseurassa. Mentiin tosi hienoon ravintolaan (Casa Luna) ja syötiin taas kerran uskomattoman hyvää ruokaa, tandoorikanaa jugurtilla ja riisillä. (vaikka mulla oli aamulla taas ollut lämpöä , niin eipä ollut tietoakaan siitä koko päivänä eikä ainakaan kun oli ruoka-aika...)


Viikonloppuna mennään käymään Natalien kanssa denpasarilla toisessa orpokodissa jonne me mennään töihin maaliskuun alussa. kivaakivaa !


ainiin, orpokotivierailulla oli hienoo, kun Natalie lupas yhdelle 17 vuotiaalle tytölle opiskelupaikan yliopistosta. Tytön hymy näytti kyllä et oli siitä kiitollinen.
Mekin saatiin avustusta orpokotimatkoihin 300 AUS dollaria, eli 240euroa, mikä oli kyl superhieno juttu, koska meil tulee menemään työmatkoihin melko paljon rahaa jos taksilla liikutaan. Skootteri on kuulemma liian vaarallinen meille. :O ei ymmärretty yhtään mitä se sillä tarkotti......


(olin laittamassa tähän kuvia orpokodilta mut rikoin lasin kameranhakureissulla ja siivousoperaatioon meni niin kauan aikaa et pitää jättää kuvat huomiselle, kert herätyskello soi 5h 30minsan päästä ni nyt on jo pakko alkaa nukkuu!)


öitäöitä ! selamat malam !

voi meitä hurjapäitä !

tänään ollaan vihdoin ja viimein edistytty sen verran, et saatiin vuokrattua skootteri ! kyseltiin parista paikasta hintoja ja lopulta päädyttiin vuokraamaan maailman hienoin, vespan tyylinen "motorbike" ah, kuinka se on söpö ! varmasti otan siitä kuvan ja lyön tänne kunnes vaan saan aikaseks :) vuokrattiin se kuukaudeks ja yhteensä se makso 500 000rp, eli joku 45e (tavis skootterista olis saanu tingittyä ainaki 400 - 450000 mut toi on niin hieno et siitä voi vähä maksaa) ja sit ku otettiin se yhdessä ni eipä kuukauden vuokraus paljoo maksanu henkilöltä :) saman verran ku yks denpasar-reissu taksilla ! törkeen kallista touhua toi taksilla ajelu. (eikä tarvi enää maksaa yhdestä kauppareissusta "sepentipaiptia")


Kaikist parasta on mun supermakee lentäjän kypärä :D siinä on lasitki valmiina, huomenna haetaan suspelle samanlainen! jos ei saada ni vaihdellaan, et suspeki saa retroilla se päässä.


niinku oon jo aiemmin kirjottanu, tää liikenne täällä on täys kaaosta. Tääl ei oo mitään sääntöjä, vasemmanpuoleinen liikenne ja miljoona skootteria jotka sinkoilee mistä sattuu ! aluks pelotti kyl mennä sekaan mut parissa minuutissa siihen jo tottu. kunhan muistaa olla niiku paikalliset ja painella tööttiä kokoajan :D ja voi sitä adrenaliinin määrää minkä saa kun tuolla kaaoksessa ajelee !


Aamulla mulla oli lämpöä ja aattelinki jo et joudun viettämään päivän sängyn pohjalla mut kyllä menee päivän hukkaan jos täällä vaan sängys makaa ! Suspe oli hyvä hoitaja, se toi rohtoja ja niiden voimilla meikä pääs hienosti tänään liikkumaan pois kotoa :) toivottavasti tauti pysyy poissa, huomenna pitäis olla aamu 11 skarppina menossa töihin :)


nyt nukkumaan, Selamat malam <3


ps. kuvia tulossa myöhemmin !

"näytä mulle missä sul on rusketusraidat, piirrä ne kartallee.."

ihanaa ihanaa, tänään oli eka kunnollinen auringonottopäivä ja sen kunniaks mentiin vallottamaan Sanurin rannat. Siellä oli aika rauhallista verrattuna Kutan rantojen hälinään, ja vähemmän surffareita ( ) ja pienemmät aallot. Oltiin siis käymässä Kutan rannalla sinä samaisena päivänä ku otettiin tuskaripset ja sillon oli ihana hyppiä niis Kutan aalloissa. Piti vaan varoo surffareita, ettei ne jyrää yli.




Tänään oli kyl tosi kuuma päivä. Me oltiin viel amatöörejä auringonoton suhteen ja vaikka “mukamas” rasvattiin hyvin niin silti saatiin nätti, punainen iho tuliaisena rannalta. Kaiken kukkuraks, ei oikeen tajuttu, et kuinka paljon meidän kuuluu sitä vettäkin litkiä, ja yhdes vaihees tuntu et ollaan kuolemaisillaan kun oli varmaan jo vähän nestehukkaa. NIIN, ja huivitkin tajuttiin laittaa vasta rannalla (kun oltiin jo koko aamu pyöritty Ubudissa ja jopa käveltiin kotoa ubudiin) ja sen seuraksena Suspe sai todennäköisesti lievän auringonpistoksen ku sen pää oli tulikuuma, sil oli huono olo ja ei se oikeen ollu täs maailmassa (ei olla lääkäreitä, ei olla varmoja..) mut selvittiin, ja meidän jättipalat DEVIL CAKE- suklaakakkua oli varmasti se joka meidät pelasti <3 tai huippuhuippuihana curry chicken paikallisessa ravintolassa. miks musta tuntuu et me ei tehdä täällä mitään muuta ku syödään ? hmm.


Huomenna meijän pitäis suunnitella maanantain “enkun tuntia” eli kaikennäköstä toimintaa mitä tehdään orpokodissa. saa nähä miten selvitään


toivotaan taas kerran et aurinko näyttäytyis huomen. tai sit ei ettei ollaan yhtään punasempia.


Baliterveisin: kaksi rapua <3

vihdoinkin töiden pariin. Hetkeksi.

jeei, tänään päästiin vihdoin ja viimein käymään tulevas työpaikassa, orpokodissa Banglilla. Lähtö meni niinku yleensä Suomessa, aamulla juostiin kiireellä, meikä hotki aamupalan samalla ku meikkasin ja suspen aamupalat jäi pöydälle. taitaa tulla tavaksi.


Orpokoti oli aika hieno, vaikkakin 21 lasta oli melko pienissä tiloissa. (koti oli väliaikainen, entinen ravintola) Lapset vaikutti mukavilta, ja työntekijätkin otti meijät iloisesti vastaan ja kovin toivotti tervetulleiksi Me käytiin läpi meidän tehtäviä ja aikatauluja. Työ vaikutti kivalta, ja myös siks, et Christine, meidän työnantaja ehdotti et käytäis pohjoisessa vuoristoilla ja Denpasarin lähellä Singarajalla ja mahdollisesti jossain muuallakin. Oltais aina suunnilleen pari yötä paikan päällä. Varmaan mielenkiintoist


Saatiin orpokodis syödä niiden ruokaa. (osuttiin VAHINGOSSA sopivasti ruoka-aikaan painan päälle) Me ollaan tääl alettu syömään tulista ruokaa ja kaikes ruuas pitää nykyään olla “potkua” mut kyl tulisuuskilpailun voitti tän päivän ruoka orpokodissa. Silmät vuoti ja huulet poltteli ku niin paljon oli chiliä mut pikku hiljaa, huhtikuusa vedetään chiliä jo raaakana! Maanantaina (kyllä, tässä on nyt vähän lomailua enne ku kunnon työrupeama alkaa…) me kaiken muun touhuilun ohella autetaan ruuanlaitossa (kuulemma viel kalaa, suspen lempiruokaa. Se inhoo nahkaaja ruotoja ja voi sitä viihdettä kun se maanantaina pistää peraten ) no anyway, sunnuntaina nähään Natalie, Help Bali kids- järjestön tyyppi joka auttaa meitä näissä työjutuissa. Päästään myös vierailulle Christinen kotiin, eli tiedossa mielenkiintoinen reissu ku nähdään aitoa balia (kuulemma oikeen niin aitoa, että sitä vessapyttyä ei sitten ole, vain “hole in a floor“)




Tänään yllätysyllätys pyörittiin taas Ubudin kulmilla. Katteltiin skootterien hintoja ja aloitettiin hintavertailu mut koska sato vettä, skootterikoju oli ylämäessä ja mun skootterilla ajamisesta (ja kaatuiluista) on neljä vuotta, päätettiin siitä vuokraus huomiselle. äititkin saa nukkua viel yhden yön kunnolla<3





“huoltoasema”




Mentiin tänään myös vihdoin ja viimein (jos noin voi sanoo viikon lomailun jälkeen…) MONKEY FORESTIIN! ja voi että kun me rakastuttiin niihin pikku vekkuleihin ( paitsi siihen joka ryösti mun banaanitertun jo heti ovella. mä olin silti ovela ja varastin sen takas! hah ! ) jännä et ne apinat on vapaana siellä, meilläkin istu apina olkapäällä ja veteli banskua. mut ihan vinkkinä sinne meneville, ne banaanit kannattaa pitää laukussa piilossa jos ei haluu saada yllätyshyökkäyksiä päälleen. Harmi vaan, että just tolloin ku oltiin siellä tuli vettä aika lujaa, ni ei ollu paras mahdollinen retkeilypäivä mut sen verran kivoja ne oli et mennään uusiks heti kun vaan mahdollista! (ja oli aika edullinenki, 20 000 rp aikuiselta. Ja jos haluaa niin siellä saa kyllä kulutettua koko päivän ihan vaan kattellen apinoiden touhuamista !)







ekaks hän varasti pullon joltakin raukalta, sitten avas korkin, kulautti kurkkuun ja lähti pullo kainalossa matkaan.





äiti & vauva <3







siinä tää päivä taiski sit olla. eipäs, me kokeiltiin myös tänään taas uutta hierontaa (selkä-niska-pää) ja hyväks todettiin, se taitaa olla täällä halvin (30 000rp - 2,50e) ja yks parhaimmista! vinkkinä tässä asiassa se, et jos mekko päällä lähtee niin shortseja on hyvä kantaa laukussa niin ei tarvi alasti olla
ps. ostin ihanat turkoosit aladdin/norsuhousut <3 Suspe osti pari päivää sit pinkit ja ne on kans super makeet ! ei muuta, sampai besok !

walking, walking...

Tänään tääl balilla on ollu kiva päivä. Aurinko on paistanu osan päivästä ja päästiin nauttimaan siitä meidän altaalla. Siinä vaihees kun näytti silt et aurinko on pidempäänkin pilven takan piilossa, lähdettiin taas vaihteeks pyörimään Ubudin keskustaan. Yleensä ollaan totuttu siihen, et napataan kyyti kämpiltä mut tänään päätettiin kävellä toi “megapitkä” matka kert oli niin kiva ilma. Siinä kävellessä nähtiin paljon kaikkea kivaa, mitä ei autosta ollut nähnyt. ja pysähdyttiin kanahamppareille (vaihtelua kaikelle sille ihanalle aasialaisruoalle ) Loppujen lopuks todettiin, et eihän se oo matka eikä mikään ! (miten se voi kestää autolla nii kauan..?) meinataan nyt jatkos aina kävellä tonne keskustaan. (kunnes aletaan kruisailee skopol)

















Me oltiin myös aivan superrohkeita. käveltiin korkeen pudotuksen yli (se oli TOSI KORKEE, varmaan yli 100m) vanhaa lahoa lankkusiltaa pitkin mikä oli täynnä reikii ja rikkimenneitä kohtia. mut selvittiin toiselle puolelle! (nipin napin..)
Me jatkettiin kävelyy viel Ubudin keskustas hullun lailla, loppuillasta alko jo jalat olee aika hapoilla ku oltiin kävelty taukoomatta moonen monta tuntii. illalla palkittiin meidän reippailu viel menemällä syömään paikalliseen ravintolaan. Otettiin Chicken chili mangoa ja ah, ku oli hyvää! se taitaa olla mun uus lemppari. tai niit on kyl niin monii jo et en osaa enää päättää…..




Tänään oltiin menos morjestaan apinoit monkey forestiin, mut koska unohdettiin ajantaju basaarilla pyöriessä ni ei sit ihan ehditty paikan päälle ennen pimeetä. no, käveltiin kuitenkin sinne, ku siinä ulkopuolellaki niit yleensä parveilee. Innoistuin kuvaamaan yhtä apinaa niin innoissani et jos en olis pistäny juoksuks, olisin yhtä kameraa köyhempi.. ps. täältä saa ostaa oman apinan viidellä kympillä. Äiti kyl kielsi ostamast mut mitään en voi luvata. ne ku on niin <3














Eilisestä sen verran, et oltiin taas oltu niin reippaita ja ahkeria (?) et palkittiin ittemme vaihteeks kasvohoidolla. Siinä oli kyl sit kaikki mahdollinen, oli ihanaa. Ja hintaa tunnin tehohoidolle tuli sellaset….. 6 euroa. aika paha…..


NIIN, ja ostettiin tänään Balin ROAD MAP, nimittäin huomenna me vuokrataan (ehkä, jos uskalletaan) skootteri jolla pistellään menemään ympäri balia ! jiihaaaaa ! <3
toi Susanna on nyt tos vieres taas tossa tilanteessa et kohta se alkaa kuorsaamaan. Mulla riittää viel virtaa ni pitää lopettaa ja pitää sitä hereillä. Tänään ku se heittäyty piiitkän kävelyreissun jälkeen sänkyyn pitkäkseen ni mä karjasin sille, (kirjaimellisesti) et nousee ylös! ups, kyllä mä sit pyysin anteeks ja sanoin et saa se hetken huilata….


mut selamat malam. <3 Huomenna biitsille jos arska on hyvällä tuulella. hope so. <3

Ubudrakkaus.

tänään me vietettiin kokopäivä rakkaassa kylässämme, Ubudissa. Viimeks me tykättiin siit kyllä mut tänään se oli uskomattoman kiva paikka. Eksyttiin ihan eri paikkoihin ku viimeks ja löydettiin kaikkia uusia kivoja paikkoja. Paras löytö oli ravintola (D´basket) jossa käytiin. Otettiin hunajalla valeltua kanaa ja riisiä kokiksilla ja kahden annoksen yhteishinnaks tuli 3,50e ! eli yhdeltä hengeltä 1,75e! ilmasta. ja hyvää !


Me aateltiin taas olla uhkarohkeita ( eilinen ei viel opettanu mitään….) ja kokeiltiin bali massagea (30min, 40 000rupiaa, 3,50e!) ja voin sanoo, et vaikka en oo mitenkään “hulluna” hierontoihin, ni toi oli kyllä uskomattoman ihanaa. oli niin rento olo sen jälkeen… Huomenna vois vaikka mennä kasvohoitoon





Nyt illalla meijän piti lähteä vähän Kutan yöelämässä käymään mut kaupasta ostetut herkut, I<3BALI yökkärit ja yatzy voitti ja me jäätiin kotiin. Me myös ratkaistiin mitä ne Suspen “papukaijat” on ! ne on meidän pieniä ja viattomia lemmikkigekkoja ! MITEN NIIN PIENESTÄ ELUKASTA LÄHTEE SELLANEN ÄÄNI!


mut nämä tytöt suuntaa nyt kauneusunille <3 selamat malam.





näin ubudin kadulla.

kauneuden eteen ei todellakaan tarvitse kärsiä!

Eilinen ilta ei kyllä kovinkaan helposti lähde pois mielestä. Koettiin meinaan sellasta tuskaa et en ainakaan muista et olisin koskaanikinämilloinkaan kokenu mitään yhtä hirveetä.
Me oltiin eilen siis Kutalla pyörimässä ja tarkoitus oli kiertää erilaisia hemmotteluhoitoja koko päivän. Ensimmäinen jalkahoito (hinta 3,50e) tuntu ihanan rentouttavalta. (suurimmalta osin, yhdes vaihees tuntu et jalka irtoo…)


Seuraavaks suunnattiin hoitolaan jossa laitettiin ripsiin pidennyksiä. no, Suomessahan ne maksaa keskimäärin 60-80e ni oltiin innoissamme ku hinnastossa luki 130 000 rupiaa eli n. 10 euroa! hoito alko jo vähän epäilyttävästi kun ripsien laittajat ei tiennyt miten ne laitetaan ja yhden työntekijän piti kokoajan neuvoa vieressä. Tuska alkoi ku eka ripsi laitettiin paikoilleen. Silmästä poltteli ja vettä valui ku mistäkin putouksesta! pikku hiljaa ripsien lisääntyessä kipu kävi yhä kovemmaksi. kukaan ei oo koskaan polttanut mun silmiä mut oon aika varma et se tuntuu tismalleen samalta…. mä pyysin monta kertaa et pidetään taukoa, lopetetaan koko homma tai et muuten vaan saisin jonkun sortin kivun lievitystä mut ei tuntunu ymmärtävän. Suspe kysy monta kertaa onko se toiminta muka turvallista ja onko normaalia et tuntuu et silmät lentää päästä mut kappas kun ei niihinkään vastattu. ainoo mitä meille todettiin oli vaan : “today you cry, tomorrow happy!”




tuskallisen operaation jälkeen tuntu et näkö olis lähteny kokonaan. silmii ei saanu millään konstilla pysymään auki ja sen sekunnin minkä ne oli auki, kaikki oli sumeeta. Musta tuntui ihan ku olisin pyörtymäisilläni. Shoppailut jäi sikseen ja silmät ummessa taisteltiin äkkiä lähimmän taksin luo ja toivottiin et päästäis pian kotiin. no, meidän tuurilla se taksikuski ei tietenkään osannut ajaa meidän villalle, vaan joutui kysymään tietä VALEHTELEMATTA kymmenen kertaa. Ilta ei todellakaan menny putkeen mut onneks tänä aamuna näkö oli palanut normaaliks ja ripset näytti suht kivoilta. todettiin vaan tän kokemuksen jälkeen, et kauneuden eteen ei todellakaan tarvi kärsiä. me ei ainakaan enää kärsitä !

vettä kengässä!

suoraan sanottuna mua ottaa nyt päähän kirjottaa tätä koska kirjotin äsken megapitkän tarinan meijän eilisestä päivästä tarkkoine yksityiskohtineen mut tää kone oli tyhmä ja poisti kaiken ja mä olen nyt laiska ja kirjotan lyhyen version vaan.

Eilinen päivä alkoi kivasti kun oli ensimmäinen aamu omassa balikodissa <3 aurinko näyttäyty meille ja taas me oltiin onnellisuudesta sekasin! Meijän päivä oli oikeestaan pitkälti sitä, et tutustuttiin meijän omaan kotikylään Ubudiin. Meijän tarkoitus oli tosiaan mennä käymään vaan läheisessä supermarketissa ostamassa shampoota (jep, laukut edelleen kadoksissa..) mut jotenkin se käynti vääähän venähti. kahdeltatoista lähdettiin ja vahingossa tultiin kotiin vasta yhdentoista jälkeen.. ups. käveltiin varmaan kymmenen kilometriä yhteensä! (iltapalaks haettiin sipsejä, ettei vaan edes vahingossa laihduta..)

Ubud vaikutti upeelta paikalta. ekan kerran hämmästyttiin jo kun taksin ikkunasta nähtiin ihanat sademetsä puut ja “liaanit” ja ruokapaikkoja Ubudissa on tarjolla yllin kyllin ! meidän ruokapaikkavalinnat meni ihan nappiin kun syötiin kahdessa paikallisessa ravintolassa baliruokaa. Tähän väliin pitääkin hehkuttaa meidän juusto-valkosipulitäytteisiä kanoja ( Ayian keju) ja kanaa sweet & sour kastikkeessa (Kolokhe) uskomattoman hyviä, meinasin nuolla mun lautasen!

sademetsän liianeja <3

koska meille aina sattuu ja tapahtuu jos jonkinäköistä, niin eilinenkään ei ollut poikkeus. Aloitettiin shoppailureissu sillä, et haettiin suspelle uudet varvastossut/sandaalit, mitkälie (meillä oli molemmilla vaan ne kangaskengät jalassa mitkä oli koneessakin, kun loput kengät on jossain Frankfurtin ja Balin välillä) no, jossain vaiheessa päivää tuli aikamoinen sadekuuro, ja sen seurauksena kaikki tiet tulvi ja vettä oli varmaan reiteen asti. Täällä Balilla liikenne on lievästi sanottuna kaoottista, ja tien ylittäminen suhteellisen haastavaa. Meidän piti kuitenki ylittää tie ja siinä menevä joen näköinen vesistö. Tien toisella puolella naureskelin litimärkiä kangaskenkiä suspen huutaessa toiseen korvaan jotain omista kengistään. no en aatellut sen olevan mitään tärkeetä, kun sillä oli kuitenkin ne varvastossut, eihän ne nyt voinu kastua, mut sit ku käänsin pääni, tää yks raukka parka seisoo kadun reunassa ilman yhden yhtä kenkää.. meinasin pissata housuun ku näin sen huutavan kurkku suorana ja osottelevan vedessä menevien kenkien suuntaan. Me ei kuitenkaan kehdattu lähteä juoksemaan kenkien perään ku siinä oli se alamäki ja kaikkea. no, ei muuta kun taas uusia kenkiä metsästään eräälle kengättömälle!

but where are the shoes ?

Kartasta huolimatta meillä oli pienimuotoisia vaikeuksia pysyä reitillä. Eksyttiin niin monta kertaa ettei kyllä riitä edes meidän molempien sormet ja varpaat laskuihin. hauskinta oli se kun vuokranantaja lähetti illalla kymmenen maissa tekstarin jossa oli kotiosoite ja puhelinnumero. Se vissiin luuli että me oltiin OIKEESTI eksytty. PAH!

unirytmiprojekti on edelleen käynnissä, huonolla menestyksellä. Eilen piti mennä ajoissa nukkumaan, mut kappas kummaa, kello näytti puoli kuutta kun vihdoinki alettiin nukkumaan. no, tässä on viel neljä kuukautta aikaa saada aikaerot kuntoon nou hätä !

huomenna kirjotan meidän ERITTÄIN mielenkiintoisesta “hemmottelupäivästä” Kutalla! siitä riittää kerrottavaa ni jätän sen suosiolla huomiseen, silmät on nyt ihan sumeet (johtuen juuri tästä hemmoittelusta…..) ni kirjoittaminen on vähän hidasta ku pitää jatkuvasti zuumailla tota näyttöä!

 selamat malam. <3

odotus palkitaan, valmiina lähtöön !

kovasti ollaan päiviä laskettu lähtöön ja vihdoin uuden vuoden jälkeen h-hetki koitti ja päästiin lähtöön!
Suspe pääsi lähtemään matkaan niin kuin pitikin, mutta mä pidin mainetta yllä myöhästymällä siitä ainokaisesta junasta. Onneks Anitta ja Ville kuitenkin pelasti mut pulasta ja toimitti  Nokialle jatkokuljetuksiin. Koska meidän matkassa oli onni mukana, onnistuttiin vahingos varaamaan Helsinki-Frankfurt lennolle businesspaikat (…harmi sinänsä.) ja siinä lentoa odotellessa oli mukava istuskella lentokentän VIP loungessa syömässä ja juomassa Helsinki-Vantaan laskuun.


Eka lento meni mukavasti, businessluokan paikoilla tilaa piisasi ja ei se skumppa ainakaan sitä lentoa pahentanut. Ruoka oli astetta maukkaampaa, mut voi sitä jälkkäriä! Tuoretta mansikkaa, marjamoussea ja sellanen… pieni vihreä herkku mikälie! Lento oli myöhäs ja muutenkin lyhyt vaihtoaika lyheni entisestään! saatiin totisesti juosta frankfurtin kentän läpi et ehdittiin seuraavalle lennolle ! niin, ja tutustuttiin me siinä juostessa yhteen suomalaistyttöönki, Anitaan, joka oli kans tulossa Balille kutakuinkin yhtä pitkäks aikaa ( muistukseks, noin neljäks kuukaudeks…..) jännää!







lentokoneen businessluokan tarjoilua, näin tää matka kuulukin aloittaa ! 




no, pienten sekaannusten jälkeen (suspen lippu ei ollut voimassa, no big deal…) päästiin kuitenkin meijän koneeseen ja itku meinas tulla kun nähtiin se! lentoemot oli pukeutuneina ihaniin aasialaismekkoihin ja lentokone oli suoraan sinkku elämää- leffasta ! (no okei, se businesspuoli vaan, ei meijän takasmaanpinnalle palanneiden tavisten…) mut oli meilläkin kuitenki kaikkee luksusta lennolla, ehkä se oma tv oli parhain niistä, ja se et sai pelailla tetristä, opiskella kieliä, kattella leffoja… me oltiin hyvin varauduttu 12h istumiseen mut ei me kyl mitään saatu aikaseks.
Me laskuduttiin Singaporeen valmistautumaan viimiseen rutistukseen, Balilentoon. Singaporessa oli vähän aikaa notkuakin, ja siinä me tutustuttiinkin lisää suomalaisiin. Muut finskit aloitti loman syöden paikallista sapuskaa, me aateltiin vielä hyvästellä kaikki roskaruuat syömällä Burger Kingissä…… hhihi siitä sitten pikku hiljaa hypättiin viimeiseen koneeseen ja taas oltiin askeleen lähempänä paratiisia <3


Koska meidän matka-asenne on kokoajan ollut kohdillaan, ei me lannistuttu mistään! ei edes siitä, ku tajuttiin lentokentällä et mies joka ilmottaa kadonneista laukuista seisoo kyltin kanssa jossa komeilee suspen nimi. no, suspen laukku oli jääny Frankfurttiin…. mä päivystin omaa laukkuuni laukkuhihnalla  ja kohta tajusinkin et siellä pyörii enää yks ja sama laukku, mikä ei kylläkään näyttäny siltä miltä piti. eli, molempien laukut oli teillä tietämättömillä. Me oltiin niin innoissamme kaikesta Bali-ihanuudesta et hymyillen todettiin, että me selvitään kyllä (ainakin sit ku saatiin 600 000rp käteen korvaukseks!) ja sitten me metsästettiin meidän PRIVATE AUTON KULJETTAJA (jääny tää leijumisvaihe vähän päälle.) joka hienosti piteli kylttiä mis oli meijän nimet (suoraan jostain leffasta. me ei kestetä, ihanaa.)


Ihana sanaa käytettiin niin paljon et piti jo keksiä synonyymejä tälle, että olis tullu jotain muutakin asiaa meijän keskusteluihin. ihanuus sai vaan jatkoa kun me päästiin meidän omaan kotiin <3 joskus kuvat voi vääristää ja todellisuus ei ehkä ookkaan sitä mitä on saanu luulla, mutta tällä kertaa meijän koti oli vielä hienompi ihan paikan päällä! naapurit tais kuulla kun me tultiin, ku ei me oikeen osattu olla kiljumatta


nukkumaan mentiin kolmen aikaan yöllä, ku suomessa kello oli vasta ilta ysi, Suspe kuunteli yöllä “pelottavia” papukaijojen ääniä joita oli kuulemma KOKO VESSA TÄYNNÄ! (tuuletin se oli, siitä mä oon aivan varma.) ja loppujen lopuks molemmat näki ihania unia aamun asti. the end. (tältä päivältä (tässä kyl tais vaihtuu päivätkin välissä, mut ei me vaan huomattu.)