Paratiisi maan päällä. Gili saaret!

Pari päivää sitten koitti se tosiasia et meidän reissu oli tullu tiensä päähän ja oli aika palata kotiin. Matka Balilta Kuala Lumpurin, Abu Dhabin ja Lontoon kautta Suomeen vaati monen monta tuntia matkustamista ja istumista,  hikeä ja jopa kyyneleitä! Nyt ollaan kuitenkin Suomessa (taas hetken) ja saa nähdä kaikkia ihania ihmisiä <3

Koska kuitenkin yks parhaimmista asioista tuolla reissussa oli Gilin saaret (jonne onneks vaikeuksien jälkeen päästiin), haluun vielä siitä kirjoittaa ja laittaa vähän kuvia. 

Eka päivä meiltä jäi siis väliin mun sairastelun takia, mut onneks olin seuraavana aamuna jo vähän paremmassa hapessa niin päästiin lähtemään sinne. Matkat meni melko kivuttomasti, pääasiassa nukkuessa eli ei ollu vene ees verrattavissa Thaimaan speedboatiin kun sai hyvin nukuttua. Päätettiin jäädä majoittumaan Gili Airille joka on siis yks Gilin kolmesta saaresta. Suurin osa porukasta menee Gili Trawanganille, joka on suurempi ja vilkkaampi saari eli ns. "bilesaari" kun taas Air on rauhallisempi ja hiljaisempi. Kolmas, Gili Meno on rauhallisin saari, jonne yleensä jää huomattavasti vähemmän porukkaa kuin muille saarille. Millään näistä saarilla ei ole minkään sortin ajoneuvoja, kaikki hoidetaan hevoskyydeillä, polkupyörillä tai kävellen. ihanaa Kutan kaaosliikenteen jälkeen <3

taksi Gilin taqpaan

 

Aluks Gili Airille päästyttyä alkoi majoituspaikan etsintä. Äkkiä kävi ilmi et homma on hankalampi kuin etukäteen oltiin ajateltu, koska tuntu ettei missään ollu kunnon ilmastointia (mikä on melkein välttämätön) ja hinnatkin oli melko kalliita. (Ja siihen päälle painavat laukut, sairastelu ja kuumuus..) Pysähdyttiin välillä juomatauolle yhteen pieneen ravintolaan, jolloin yks mies tuli tarjoamaan meille majoitusta, joka saatiin tingattua 300 000rp./yö eli n.9e/hlö ILMASTOINNILLA. Huone oli superkiva, siellä oli ulkovessa ja prinsessaverhot (hyttysverhot oikeesti) eli oli selvää et me jäätiin siihen.



Salim cottage - "prinsessaverhot!"



meidän mökki nimeltään SYÖPÄ. kiva. muilla oli Zeukset ja muun jumalat, meillä syöpä....

 

Eka ilta meni mulla vielä vähän puolella teholla. Me tutustuttiin saareen, käytiin uimassa ja syömässä. Lisäks me nähtiin myös pari suomalaista, joiden kanssa vaihdettiin vähän matkakokemuksia. 

 

mun iltapala

 

 

Toinen päivä saarella oli ystävänpäivä. Me käytiin vuokraamassa snorkkelit parilla eurolla ja lähdettiin omatoimisesti snorklailemaan lähistölle ja etsimään nemoa. Illalla me käytiin vielä syömässä kolmen ruokalajin illallinen (mikä oli ehkä vähän virhe kun ei ollut eka pariin päivään syöny mitään sairastelun takia..) mutta päivä oli kaikin puolin kiva ja sitä oli kiva viettää hyvän ystävän kanssa.

 



epäselvä kuva, mutta jestas mikä kala..parvi?

 

wingsejä paikallisittain alkuruoaksi (pääruoasta en ehtiny kuvaa ottaa ku kävin niin nopsaa kiinni!)



banoffee pie jälkkäriksi.  kyllä maistui.

Kolmas päivä oli aamusta iltapäivä viiteen pyhitetty Gili Menolle. Lähdettiin sinne aamulla veneellä ja heti saarelle päästyä me lähdettiin kiertämään sitä ympäri. (n.5km) Saari on kyllä ihanan rauhallinen, ei nähty juur ketään ihmisiä, mutta paljon ihanaa rantaa ja turkoosia vettä. Aamupäivällä saatiin jopa nauttia vähän auringosta kun muuten päivät oli ollu aika pilvisiä. Vuokrattiin taas Menollakin snorkkelit, jotta päästiin katsomaan jos me löydettäisiin merikilpikonnia ja löydettiinhän me niitä, jopa viis kappaletta! Aivan älyttömän upean näköisiä!  

vesipedot

merikilpikonna. ja tää oli oikeesti aika iso, varmaan liki metrin!

 

muita kuvia Gili Menolta:

 

ei huonommat maisemat mennä naimisiin....

<3

polku saaren ympäri

vähän rantaposeerausta...

ihanat paikalliset lapset leikkimässä alasti veneessä.

mie goreng- paistettua nuudelia

Susie Q nauttimassa vielä Menon vesistä

 

pakollinen varvaskuva

 

 

Illalla käytiin vielä syömässä Airilla ennen nukkumaanmenoa. Niin, ja nukkumaan mentiin tutun kaavan mukaisesti puoli kymmenen jälkeen..... 

ihana sisäänkäynti

 

omomom, pasta carbonaraa.

 

Seuraavana päivänä olikin paluu Balille ja aika sanoa hyvästit Gileille. Aamulla käytiin vielä uimassa ja nauttimassa vähän auringosta ennenkuin piti valmistautua lähtöön. Takastulokyyti olikin vähä eri luokkaa kuin tullessa. Osa porukasta voi pahoin ja välillä oltiin niin poikittain aallokossa et pelkäsin veneen kaatuvan kumoon. Päästiin ku päästiinkin turvallisesti perille ja lähdettiin bussilla kohti Ubudia ja sieltä Seminyakiin. Seminyakista otettiin vielä aika kiva hotelli, jotta on vähän luksusta ennenkuin joudutaan Suomeen. Vikat päivät käytettiin kaikesta nauttien, tuttuja nähden ja viimeisiä tuliaisia metsästäen!
 

Selvää oli, että lähtö Balilta oli haikeeta, mutta kyllä mä tiedän että me vielä Balille mennään. Hyvää kannattaa odottaa <3

Gileille... Tai sitten ei.

Kyllä voin taas todeta et tää matka ei todellakaan mee minkään (kivan) käsikirjoituksen mukaan! Jos asiat olis menny putkeen ja suunnitelmien mukaan, mä olisin tällä hetkellä hymy korvissa gileillä, valmistautumassa auringonlaskuun. Mutta sen sijaan, mä makaan yltä päältä hiestä märkänä eräässä Ubudin hotellissa kuumehouruissani. 

Mä heräsin yöllä oksettavan huonoon oloon, hikisenä ja sekaisin. Alku järkytyksen jälkeen tajusin etten todellakaan selviä parin tunnin päästä lähtevästä fast boat-venematkasta Gileille, nimittäin matka on tuskallinen ja pahaaoloa aiheuttava ihan ilman sairasteluakin. Siinä sitte aamu kuuden ja seiskan välissä aletaan soittelemaan matkan järjestäjälle, onneks me saatiin sovittua niin, että lähtöä lykätään päivällä. Lääkärissä käynnin jälkeen sain antibiootit ja muita lääkkeitä, joiden toivon nyt päivässä auttavan sen verran et selviän matkasta huomenna. 

Jos pitää jaksaa olla positiivinen (pitääkö?), olihan tässä pari hyvääkin juttua. Meidän ihana villa mandi ei voinut pitää meitä enää joten meidän piti etsiä tää uus hotelli (Suspe etsi, mä makasin taju kankaalla vieressä) Tää on Ubudin keskustassa, eli mä sairastan hotellissa ja Suspe saa vielä vähän nauttia Ubudista. Täällä hotellissa oli sattumoisin puoliks suomalaiset omistajat, mikä oli tosi outoa kun respassa meille puhuttiin suomea!

Toinen hyvä asia on, et me saadaan jättää meidän matkalaukut tänne säilöön koko Gili-matkan ajaks kun eka oltais jouduttu lähtee niiden kanssa sinne. (Jep, mulla ei oo voimia ees puristaa kättä nyrkkiin, olisin varmasti hienosti nostellu niitä hiton painavia laukkuja sinne veneeseen..) 

Suspe on ollu oikeen arkkienkeli. Se on hoitanu kaikkia juttuja, käyny kaupassa ostamassa purtavaa ja juomista ja muutenkin onnistunu pitämään mut elossa. Parin tunnin välein oon ihan pihalla, kunnes burana vaikuttaa ja laskee mun kuumetta. Piti äkkiä tulla kirjoittamaan vähän meidän matkamuutoksista kun oon ees hetken järjissäni.

Eiköhän tää tästä. Huomenna mä lähden Gileille vaikka pää kainalossa! 

Ps. Vielä on pakko hehkuttaa meidän Villa Mandin henkilökuntaa. Aivan superystävällisiä ja ihania ihmisiä. Ne autto retken päivien muuttamisessa, kuskas mut lääkäriin (ilmaiseksi), autto tuomaan tavarat uudelle hotellille (ilmaiseksi), toi Suspen unohtaman kameran tänne uudelle hotellille ja kyseli mun jaksamisesta ja voinnista.

Jos siis Ubudiin reissaa niin en voi ku suositella kyseistä Villaa!

Voi Ubud, nice to see you again!

Voi apua, tää Ubud on kyllä ihana paikka. Kaiken ton Kutan hälinän ja härdellin jälkeen on taivaallista päästä asumaan keskelle riisipeltoa, missä ainoot äänet mitä kuulee on sirkat ja sammakot!  ja meidän onni on kääntynyt! Meidän varauksessa oli käyny joku moka niin, että meidän varaamaa huonetta ei jostain syystä enää ollu saatavilla, ni me saatiin tän Villa Mandin paras, superior-huone! (10e yö henkilöltä. ÖVERIHALPAA!) tää paikka on aivan ihana. Parasta tässä on se, et aamupala (saa ite valita vaihtoehdoista mitä  haluaa) tuodaan huoneeseen sovittuna aikana. Tänään aamulla me istuttiin meidän TERASSILLA ja nautittiin kananmunia, omeletteja ja teetä. Ja hauskaa on, et me varattiin tää ihan summan mutikassa ilman karttaan katsomista ja kappas, tossa vieressä on meidän viime reissun koti, D´villa!

vähän kuvia meidän Villa Mandilta.


meidän villaa...





näkymä pihasta, riisipeltoa

 

 

Viime reissulla me tosiaan asusteltiin täällä kuus viikkoa, joten paikat tuli silloin hyvin tutuiksi. Onneks suurin osa oli edelleen ennallaan, jonkun verran oli tullu uusia putiikkeja. Eilen käytiin illalla ensi töiksemme vuokraamassa skootteri (50 000rp. päivä, 3e) millä päästään kulkemaan ympäri Ubudia. Samalla käytiin syömässä tutussa ravintolassa superhalvalla, alle euron annokset ja käytiin varaamassa Gili saarten matka keskiviikoks.

Tänään me kierreltiin kävellen ja skootterilla Ubudia. Tehtiin vielä viimeisiä tuliaisostoksia (itselle ja muille) ja käytiin Monkey Forestissa ihania apinoita moikkaamassa. Se paikka on kyllä huippu, koska ne apinat on niiiin viihdyttäviä! Jos Ubudissa tulee käymään, on Monkey Forest kyl ehdoton käynnin kohde. Siellä pitää vaan muistaa pitää tiukasti kiinni tavaroistaan, ettei apinat saa varastettua niitä. Aina siellä näkyy jonkun apinan käsissä turistien kamerasuojia ja vesipulloja :D ja banaanit kannattaa pitää laukussa, ne hyppii muuten syliin varastamaan nekin. (nimim. kokemusta on)

Lisää kuvateksti





tässä vaan, rennosti



<3



perhe <3 kaikki kaivaa kirppuja toisiltaan. kunnon rakkautta. 

Huominen päivä kuluu vielä Ubudissa. Aamupäivällä käydään ubudin markkinoilla ja kiertelemässä skootterilla läheisiä alueita. Illalla on tarkoitus lähteä ajelemaan Banglille, toiselle orpokodille.

pari kuvaa vielä. Hyvää yötä!




aivan ihana kauppa, halvalla myytiin peltipurkkeja, joita on koristeltu superhienoiks

Sitä sun tätä siellä sun täällä!

Niin vaan on taas päivät hurahdellu oli!
Maanantaina me lähdettiin illalla moikkaamaan taas yhtäpaikallista tuttua, Patrikia. Suunnattiin kohti Seminyakin rantaa, tarkemmin ottaen ravintola La Planchaa. Normaalisti se on tosi kiva paikka kun saa katella auringonlaskua ja  rötvätä isossa säkkituolissa samalla tuoreista hedelmistä tehtyä mehua siemaillen. (muut juo kaljaa..) Maanantaina me ei kuitenkaan onnistuttu näkemään sitä kuuluisaa auringonlaskua pilvisen sään takia ja Patrik joutu jäämään ylitöihin eli lopulta me istuskeltiin hetken aikaa ja lähettiin sit Seminyakin katua kiertämään. 



La plancha

banaanijuicet

taas onnellisena

Ekaks me käytiin superihanassa kokovartalokuorinnassa yhdessä kivassa hoitolassa Seminyakin kadun varrella ja siitä me jatkettiin vielä illallistamaan läheiseen ravintolaan. Syömisen aikana tuli yhtäkkiä ihan älyttömän kova vesisade! Tiet tulvi ja vettä tuli kuin saavista kaataen. Hetken aikaa jaksettiin istua ja odottaa et sade hiljenee mut koska niin ei tapahtunu (ja me jaksettu istua paikoillaan) me päätettiin et otetaan taksi hotellille. Taksikuski kieltäyty laittamasta mittaria ja vaati 4-5km matkasta 100 000rp! (~6€) ja sillä hinnalla pääsee oikeasti jo melkein toiselle puolelle Balia ni periaatteesta kieltäydyttiin maksamasta moista hintaa! Me hypättiin pois kyydistä ja käytiin vieressä olevasta K cirkle-minimartista hakemassa kasa muovipusseja kameroiden päälle, otettiin kengät kainaloon ja lähdettiin kävelemään kotiin! Lopputuloksena hotellilla oli kaks hyvinkin uitettua sekopäätä. Mut pakko myöntää, oli kyl superhauska kävelymatka! :)

hoitola

inkivääriteetä, jota saa joskus hieronnan jälkeen. Pahaa, mut terveellistä!

kroko ja tulvivat tiet

Tässä lopputulos, kun ensin nostaa nipun rahaa automaatista, tunkee ne taskuihin ja kävelee kaatosateessa.... t. rahanpesijä

Tiistaina me päästiin vihdoin ja viimein orpokodilla käymään. Oli kiva nähä et jotkut nuorista muisti meidät ja nimetkin! Päästiin pitkästä aikaa syömään "hyvää" orpokotiruokaa, tällä kertaa riisiä, tempeä (paikallista ruokaa, maultaan vähän tofun tyyppistä) ja kasviksia. Juteltiin tyttöjen kanssa kuulumisia, katottiin kun ne vietti raamatunlukupiiriä ja otettiin kuvia, siinä se ilta menikin. Orpokodin jälkeen me käytiin vielä syömässä Balin (ja ehkä koko maailman) parhaat pizzat warung Italia-pizzeriassa Seminyakissa (jalan kunti 1, Seminyak. Tiedoks kaikille Balilla oleville!)

tytöt orpokodista

maailman parasta pizzaa! (jossa yks täyte on kerma, se saattaa vähän selittää miks se on niin hyväää!)

Keskiviikko meni pääasiassa altailla makoillessa ja illalla käytiin vähän pyörähtämässä urheilu outletmyymälässä. Viime reissulla tehtiin hyviä löytöjä mut nyt oli jotenkin vähän hyviä urheiluvaatteita ja kenkiä. Ne mitkä oli kivoja, oli normihinnoissa. Lopulta lähdettiin molemmat tyhjin käsin. 

Vaikka yöllä ei oltu nukuttu juuri silmäystäkään, (ääliönaapureiden takia, viideltä yöllä armottomat bileet käytävällä. Ne vaikeni vasta kun niille karjas "shut up!") me mentiin vielä hetkeks pyörimään Matahariin, Kuta Squarelle. Matahari on paikallinen Stockmann, tavaraa neljässä kerroksessa. Sen jokaisen kerroksen koluamisen jälkeen raahauduttiin hotellille, skypeteltiin hetki ja painuttiin pehkuihin.

chicken satay, kanavartaita, maapähkinäkastiketta ja riisiä

torstai meni rentoutuen ja hotellin altaalla makoillen. Kerättiin voimia, että jaksettiin lähteä perjantaina käymään vähän tuulettumassa. Tarkotuksena oli ehtiä alleycatsiin ja greenboxiin ennen kuin nähtäis Rilippiä ja kumppaneita Eikonissa. No yllättäen meille tuli niin kiire, et mentiin suoraan Eikoniin. Siellä me nähtiin sitte näitä meidän paikallisia kavereita, tanssahdeltiin niiden ja muiden ihmisten kanssa (välil kivasti step up- tyylisesti ringissä, me tosin oltiin vaan reunoilla ja taputettiin muille :D) Ilta oli hauska, löyty paljon uusia tuttavuuksia ja oli kiva päästä joraamaan kunnolla! Lauantaina vedettiin vähän samalla tyylillä, mut ilman meidän paikallisia kavereita. Nyt tosin ei ollu kiire, joten hyvin ehdittiin greenboxissakin pyörähtämään (alleycatsiin ei ehditty taaskaan!) Muuten ei olla Kutalla kovinkaan usein käyty juhlimassa, mut koska nytki me nautittiin alkoholia hillitysti ja kohtuudella, jakso hyvin kaks iltaa putkeen! paljon kivempaa ku "kännääminen!"
Kuta on nyt hetkeks tauolla, nimittäin tänään me päästiin vihdoin takas Ubudiin! oon niiin innoissani!! Tästä paikasta tulis taas niin paljon juttua et jätän kaiken suosiolla huomiselle!
 

pitää muutenkin opetella kirjoittamaan vähän useammin ni ei aina tuu tällaisia megapitkiä romaaneja.....

 

ja kuvamateriaalia viime päiviltä:


kotipolku hotellille

putousta altailla

normi kyltti taas

torakanpyydystäjä (HYI, meillä oli torakka huoneessa!)


 

todistusaineistoa

joku vois luulla tätä ruokablogiks :D mut ruoka on meidän puol elämää eli.. kana-avokadopatonki ja milkshake!