päivä töissä oli... erilainen. Ensimmäisenä meille tuotiin aamupala nenän eteen ja kerrottiin vähän päivän juttuja. Sen jälkeen mentiin auttamaan Putua, orpokodin keittiövastaavaa ruuanlaitossa. Tai meidän tehtävä oli pilkkoa vihannekset, chilit ja valkosipulit. (ja siinä chiliä leikatessa päätin ettenpä taida paljoo koskea päivän ruokaan, ku sillä chilimäärällä sais vaikka jonkun hengiltä! niin, ja näin 15h chilin leikkaamisen jälkeenkin sormet polttelee ja silmään koskeminen on iiiso virhe.. että niin.) Suurimmaks osaks meidän päivä oli tänään sitä, että mietittiin missä meidän kuuluu olla ja mitä tekemässä. no, aika hyvin selvittiin siitä huolimatta. (Meil on muuten suhteellisen kiva työ koska meil on päikkäriaika yhdestä puol kolmeen, hiihih :))
Kolmen maissa me lähdettiin Christinen, Nitan (yks tyttö orpokodista, tosi mukava) ja yhden muun tytön kanssa "night Market"- nimisille markkinoille Gianyarille. (Bemolla, eli ns. julkisella pikkubussilla matkaan meni ehkä joku 15min orpokodilta) Sillä alueella ei varmaan turisteja koskaan näy, sen verran pitkään paikalliset tuijotti meitä ja supisi keskenään meistä. Nita kerto et paikalliset sanoo toisilleen et "katso heitä, katso heitä!!" kun me mennään ohi. aika outoa ?
me ei tiedetty yhtään minkälaiseen suden suuhun oltiin jouduttu ku lähdettiin mukaan markkinoille. Koska siel oli vaan paikallisia, oli ruoatkin paikallisten makuun. Yleensä jos me ollaan nähty NÄIN paikallista ruokaa, ollaan kävelty vaan ohi (eli lähinnä kaikki epäilyttävät kojut/ kärryt mis on epämääräisiä kippoja ja kärpäsparvi ympärillä.. ) mut nyt me ei käveltykkään ohi, vaan maistettiin iiiiiihan kaikkia mitä markkinoilta löyty! Eka järkytys oli kun käveltiin Babi Guling- nimiselle paikalle, jossa pöydällä makas iso, järkyttävän näkönen paistettu sika. Ekaks saatiin sianlihasta tehdyt satayt eli ns. vartaat ja sen syöminen oli aika hommaa kun näki kokoajan edessä sen mistä liha tuli. no, se oli pientä verrattuna siihen mitä seuraavaks saatiin. Meille annettiin lautaset jossa oli KAIKKEA mitä siasta irtoaa. Se miltä ne näytti, maistu ja haisi... YÄK! siinä oli sian maksaa, nahkaa, SUOLIA/VEHJETTÄ(!!) ja jos jonkin näköstä. Suspe näytti pariin otteeseen siltä et se ei selvii siitä ikinä ja et ruoka tulee paluupostilla ylös (mulla oli kestohymy.... "siis eihän tää oo pahaa, eeei!") mut niin me vaan selvittiin! taas oon ylpee meistä!
meijän maistelut ei tietenkään loppunu siihen ! pitäähän maukkaan ruoan jälkeen olla jälkkäriä ! meijän jälkkärilistalla oli jotain epämääräistä. Ekana maistettiin vihreetä "herkkua" nimeltä klepon. Se tungettiin kokonaisena suuhun ja annettiin paikallisen "sokerin" valua suuhun. Onneks maku lähti aika äkkiä suusta ja sen jälkeen se ei maistunutkaan enää miltään...
Seuraavaks maistettiin Balilaisia kakkuja. Lempog, wkis (molemmat vihreitä erikoisia, melkein samalaisia ku kleponit) giling-giling (riisiä, kookosta ja palmusokeria)
Bantal (riisiä, papuja, banaania, jackhedelmää, sokeria) Injin (mustaa riisiä, paljon palmusokeria ja siirappia, kookosta..)
Vaikka nää onkin kakkuja, henk. koht. en tykännyt niistä, oikeestaan lainkaan :D melkein kaikis oli riisiä ja palmusokeria eli jos ei tykkää yhdestä, ei tykkää mistään!
No, jälkkäritkään ei vielä riittänyt vaan jatkettiin matkaa seuraavaan kojuun, autotien viereen. Siinä paistettiin maisseja JA LUOJAN KIITOS, ne maissit oli oikeesti jopa aika hyviä! ( sai kaikki ne kamalat maut pois suusta..) ja jotta meijän balikaste ei olis liian helppo, saatiin viel pussillinen eväitä kotiin friiteerauskojusta: pisang gorengia, ote-ote gorengia ja moren gorengia, eli friteerattua banaania, kasviksia jaja... kolmatta en ees muista. Äsken uskaltauduttiin maistamaan banaania, ja oon vähän kahden vaiheilla sen suhteen, ehkä just paistettuna ne on hyviä :)
loppukevennyksenä kuva markkinoilta, paikallisen eläinkaupan kalanmyyntikoju :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti