vettä kengässä!

suoraan sanottuna mua ottaa nyt päähän kirjottaa tätä koska kirjotin äsken megapitkän tarinan meijän eilisestä päivästä tarkkoine yksityiskohtineen mut tää kone oli tyhmä ja poisti kaiken ja mä olen nyt laiska ja kirjotan lyhyen version vaan.

Eilinen päivä alkoi kivasti kun oli ensimmäinen aamu omassa balikodissa <3 aurinko näyttäyty meille ja taas me oltiin onnellisuudesta sekasin! Meijän päivä oli oikeestaan pitkälti sitä, et tutustuttiin meijän omaan kotikylään Ubudiin. Meijän tarkoitus oli tosiaan mennä käymään vaan läheisessä supermarketissa ostamassa shampoota (jep, laukut edelleen kadoksissa..) mut jotenkin se käynti vääähän venähti. kahdeltatoista lähdettiin ja vahingossa tultiin kotiin vasta yhdentoista jälkeen.. ups. käveltiin varmaan kymmenen kilometriä yhteensä! (iltapalaks haettiin sipsejä, ettei vaan edes vahingossa laihduta..)

Ubud vaikutti upeelta paikalta. ekan kerran hämmästyttiin jo kun taksin ikkunasta nähtiin ihanat sademetsä puut ja “liaanit” ja ruokapaikkoja Ubudissa on tarjolla yllin kyllin ! meidän ruokapaikkavalinnat meni ihan nappiin kun syötiin kahdessa paikallisessa ravintolassa baliruokaa. Tähän väliin pitääkin hehkuttaa meidän juusto-valkosipulitäytteisiä kanoja ( Ayian keju) ja kanaa sweet & sour kastikkeessa (Kolokhe) uskomattoman hyviä, meinasin nuolla mun lautasen!

sademetsän liianeja <3

koska meille aina sattuu ja tapahtuu jos jonkinäköistä, niin eilinenkään ei ollut poikkeus. Aloitettiin shoppailureissu sillä, et haettiin suspelle uudet varvastossut/sandaalit, mitkälie (meillä oli molemmilla vaan ne kangaskengät jalassa mitkä oli koneessakin, kun loput kengät on jossain Frankfurtin ja Balin välillä) no, jossain vaiheessa päivää tuli aikamoinen sadekuuro, ja sen seurauksena kaikki tiet tulvi ja vettä oli varmaan reiteen asti. Täällä Balilla liikenne on lievästi sanottuna kaoottista, ja tien ylittäminen suhteellisen haastavaa. Meidän piti kuitenki ylittää tie ja siinä menevä joen näköinen vesistö. Tien toisella puolella naureskelin litimärkiä kangaskenkiä suspen huutaessa toiseen korvaan jotain omista kengistään. no en aatellut sen olevan mitään tärkeetä, kun sillä oli kuitenkin ne varvastossut, eihän ne nyt voinu kastua, mut sit ku käänsin pääni, tää yks raukka parka seisoo kadun reunassa ilman yhden yhtä kenkää.. meinasin pissata housuun ku näin sen huutavan kurkku suorana ja osottelevan vedessä menevien kenkien suuntaan. Me ei kuitenkaan kehdattu lähteä juoksemaan kenkien perään ku siinä oli se alamäki ja kaikkea. no, ei muuta kun taas uusia kenkiä metsästään eräälle kengättömälle!

but where are the shoes ?

Kartasta huolimatta meillä oli pienimuotoisia vaikeuksia pysyä reitillä. Eksyttiin niin monta kertaa ettei kyllä riitä edes meidän molempien sormet ja varpaat laskuihin. hauskinta oli se kun vuokranantaja lähetti illalla kymmenen maissa tekstarin jossa oli kotiosoite ja puhelinnumero. Se vissiin luuli että me oltiin OIKEESTI eksytty. PAH!

unirytmiprojekti on edelleen käynnissä, huonolla menestyksellä. Eilen piti mennä ajoissa nukkumaan, mut kappas kummaa, kello näytti puoli kuutta kun vihdoinki alettiin nukkumaan. no, tässä on viel neljä kuukautta aikaa saada aikaerot kuntoon nou hätä !

huomenna kirjotan meidän ERITTÄIN mielenkiintoisesta “hemmottelupäivästä” Kutalla! siitä riittää kerrottavaa ni jätän sen suosiolla huomiseen, silmät on nyt ihan sumeet (johtuen juuri tästä hemmoittelusta…..) ni kirjoittaminen on vähän hidasta ku pitää jatkuvasti zuumailla tota näyttöä!

 selamat malam. <3