kovasti ollaan päiviä laskettu lähtöön ja vihdoin uuden vuoden jälkeen h-hetki koitti ja päästiin lähtöön!
Suspe pääsi lähtemään matkaan niin kuin pitikin, mutta mä pidin mainetta yllä myöhästymällä siitä ainokaisesta junasta. Onneks Anitta ja Ville kuitenkin pelasti mut pulasta ja toimitti Nokialle jatkokuljetuksiin. Koska meidän matkassa oli onni mukana, onnistuttiin vahingos varaamaan Helsinki-Frankfurt lennolle businesspaikat (…harmi sinänsä.) ja siinä lentoa odotellessa oli mukava istuskella lentokentän VIP loungessa syömässä ja juomassa Helsinki-Vantaan laskuun.
Eka lento meni mukavasti, businessluokan paikoilla tilaa piisasi ja ei se skumppa ainakaan sitä lentoa pahentanut. Ruoka oli astetta maukkaampaa, mut voi sitä jälkkäriä! Tuoretta mansikkaa, marjamoussea ja sellanen… pieni vihreä herkku
mikälie! Lento oli myöhäs ja muutenkin lyhyt vaihtoaika lyheni entisestään! saatiin totisesti juosta frankfurtin kentän läpi et ehdittiin seuraavalle lennolle ! niin, ja tutustuttiin me siinä juostessa yhteen suomalaistyttöönki, Anitaan, joka oli kans tulossa Balille kutakuinkin yhtä pitkäks aikaa ( muistukseks, noin neljäks kuukaudeks…..) jännää!
lentokoneen businessluokan tarjoilua, näin tää matka kuulukin aloittaa !
no, pienten sekaannusten jälkeen (suspen lippu ei ollut voimassa, no big deal…) päästiin kuitenkin meijän koneeseen ja itku meinas tulla kun nähtiin se! lentoemot oli pukeutuneina ihaniin aasialaismekkoihin ja lentokone oli suoraan sinkku elämää- leffasta ! (no okei, se businesspuoli vaan, ei meijän takasmaanpinnalle palanneiden tavisten…) mut oli meilläkin kuitenki kaikkee luksusta lennolla, ehkä se oma tv oli parhain niistä, ja se et sai pelailla tetristä, opiskella kieliä, kattella leffoja… me oltiin hyvin varauduttu 12h istumiseen mut ei me kyl mitään saatu aikaseks.
Me laskuduttiin Singaporeen valmistautumaan viimiseen rutistukseen, Balilentoon. Singaporessa oli vähän aikaa notkuakin, ja siinä me tutustuttiinkin lisää suomalaisiin. Muut finskit aloitti loman syöden paikallista sapuskaa, me aateltiin vielä hyvästellä kaikki roskaruuat syömällä Burger Kingissä…… hhihi
siitä sitten pikku hiljaa hypättiin viimeiseen koneeseen ja taas oltiin askeleen lähempänä paratiisia <3
Koska meidän matka-asenne on kokoajan ollut kohdillaan, ei me lannistuttu mistään! ei edes siitä, ku tajuttiin lentokentällä et mies joka ilmottaa kadonneista laukuista seisoo kyltin kanssa jossa komeilee suspen nimi. no, suspen laukku oli jääny Frankfurttiin…. mä päivystin omaa laukkuuni laukkuhihnalla ja kohta tajusinkin et siellä pyörii enää yks ja sama laukku, mikä ei kylläkään näyttäny siltä miltä piti. eli, molempien laukut oli teillä tietämättömillä. Me oltiin niin innoissamme kaikesta Bali-ihanuudesta et hymyillen todettiin, että me selvitään kyllä (ainakin sit ku saatiin 600 000rp käteen korvaukseks!) ja sitten me metsästettiin meidän PRIVATE AUTON KULJETTAJA (jääny tää leijumisvaihe vähän päälle.) joka hienosti piteli kylttiä mis oli meijän nimet (suoraan jostain leffasta. me ei kestetä, ihanaa.)
Ihana sanaa käytettiin niin paljon et piti jo keksiä synonyymejä tälle, että olis tullu jotain muutakin asiaa meijän keskusteluihin. ihanuus sai vaan jatkoa kun me päästiin meidän omaan kotiin <3 joskus kuvat voi vääristää ja todellisuus ei ehkä ookkaan sitä mitä on saanu luulla, mutta tällä kertaa meijän koti oli vielä hienompi ihan paikan päällä! naapurit tais kuulla kun me tultiin, ku ei me oikeen osattu olla kiljumatta
nukkumaan mentiin kolmen aikaan yöllä, ku suomessa kello oli vasta ilta ysi, Suspe kuunteli yöllä “pelottavia” papukaijojen ääniä joita oli kuulemma KOKO VESSA TÄYNNÄ! (tuuletin se oli, siitä mä oon aivan varma.) ja loppujen lopuks molemmat näki ihania unia aamun asti. the end. (tältä päivältä (tässä kyl tais vaihtuu päivätkin välissä, mut ei me vaan huomattu.)
Suspe pääsi lähtemään matkaan niin kuin pitikin, mutta mä pidin mainetta yllä myöhästymällä siitä ainokaisesta junasta. Onneks Anitta ja Ville kuitenkin pelasti mut pulasta ja toimitti Nokialle jatkokuljetuksiin. Koska meidän matkassa oli onni mukana, onnistuttiin vahingos varaamaan Helsinki-Frankfurt lennolle businesspaikat (…harmi sinänsä.) ja siinä lentoa odotellessa oli mukava istuskella lentokentän VIP loungessa syömässä ja juomassa Helsinki-Vantaan laskuun.
Eka lento meni mukavasti, businessluokan paikoilla tilaa piisasi ja ei se skumppa ainakaan sitä lentoa pahentanut. Ruoka oli astetta maukkaampaa, mut voi sitä jälkkäriä! Tuoretta mansikkaa, marjamoussea ja sellanen… pieni vihreä herkku
mikälie! Lento oli myöhäs ja muutenkin lyhyt vaihtoaika lyheni entisestään! saatiin totisesti juosta frankfurtin kentän läpi et ehdittiin seuraavalle lennolle ! niin, ja tutustuttiin me siinä juostessa yhteen suomalaistyttöönki, Anitaan, joka oli kans tulossa Balille kutakuinkin yhtä pitkäks aikaa ( muistukseks, noin neljäks kuukaudeks…..) jännää!
lentokoneen businessluokan tarjoilua, näin tää matka kuulukin aloittaa !
no, pienten sekaannusten jälkeen (suspen lippu ei ollut voimassa, no big deal…) päästiin kuitenkin meijän koneeseen ja itku meinas tulla kun nähtiin se! lentoemot oli pukeutuneina ihaniin aasialaismekkoihin ja lentokone oli suoraan sinkku elämää- leffasta ! (no okei, se businesspuoli vaan, ei meijän takasmaanpinnalle palanneiden tavisten…) mut oli meilläkin kuitenki kaikkee luksusta lennolla, ehkä se oma tv oli parhain niistä, ja se et sai pelailla tetristä, opiskella kieliä, kattella leffoja… me oltiin hyvin varauduttu 12h istumiseen mut ei me kyl mitään saatu aikaseks.
Me laskuduttiin Singaporeen valmistautumaan viimiseen rutistukseen, Balilentoon. Singaporessa oli vähän aikaa notkuakin, ja siinä me tutustuttiinkin lisää suomalaisiin. Muut finskit aloitti loman syöden paikallista sapuskaa, me aateltiin vielä hyvästellä kaikki roskaruuat syömällä Burger Kingissä…… hhihi
siitä sitten pikku hiljaa hypättiin viimeiseen koneeseen ja taas oltiin askeleen lähempänä paratiisia <3Koska meidän matka-asenne on kokoajan ollut kohdillaan, ei me lannistuttu mistään! ei edes siitä, ku tajuttiin lentokentällä et mies joka ilmottaa kadonneista laukuista seisoo kyltin kanssa jossa komeilee suspen nimi. no, suspen laukku oli jääny Frankfurttiin…. mä päivystin omaa laukkuuni laukkuhihnalla ja kohta tajusinkin et siellä pyörii enää yks ja sama laukku, mikä ei kylläkään näyttäny siltä miltä piti. eli, molempien laukut oli teillä tietämättömillä. Me oltiin niin innoissamme kaikesta Bali-ihanuudesta et hymyillen todettiin, että me selvitään kyllä (ainakin sit ku saatiin 600 000rp käteen korvaukseks!) ja sitten me metsästettiin meidän PRIVATE AUTON KULJETTAJA (jääny tää leijumisvaihe vähän päälle.) joka hienosti piteli kylttiä mis oli meijän nimet (suoraan jostain leffasta. me ei kestetä, ihanaa.)
Ihana sanaa käytettiin niin paljon et piti jo keksiä synonyymejä tälle, että olis tullu jotain muutakin asiaa meijän keskusteluihin. ihanuus sai vaan jatkoa kun me päästiin meidän omaan kotiin <3 joskus kuvat voi vääristää ja todellisuus ei ehkä ookkaan sitä mitä on saanu luulla, mutta tällä kertaa meijän koti oli vielä hienompi ihan paikan päällä! naapurit tais kuulla kun me tultiin, ku ei me oikeen osattu olla kiljumatta
nukkumaan mentiin kolmen aikaan yöllä, ku suomessa kello oli vasta ilta ysi, Suspe kuunteli yöllä “pelottavia” papukaijojen ääniä joita oli kuulemma KOKO VESSA TÄYNNÄ! (tuuletin se oli, siitä mä oon aivan varma.) ja loppujen lopuks molemmat näki ihania unia aamun asti. the end. (tältä päivältä (tässä kyl tais vaihtuu päivätkin välissä, mut ei me vaan huomattu.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti